Ari Väntänen, Michael Monroe

 

”Hän vilkaisee peiliin ja pöyhii hiuksiaan. Hän on valmis laulamaan, riehumaan, potkimaan, tanssimaan, kiipeämään korkealle, hohtamaan kuin hopeiset tähdet mustassa kynsilakassa.”

 

Rockmuusikko Michael Monroe singahti maailmanlaajuiseen kulttisuosioon Hanoi Rocks -yhtyeen keulakuvana 1980-luvulla. Monroen tyyliin ei ole koskaan kuulunut värittömyys. Poptähdelle se sopii, mutta ennen tähteyttä oli lujasti luotettava omaan visioon. Vähän yli parikymppisenä Monroen oli päätettävä, luisuuko hän narkkariksi Tukholman muiden suomalaistaustaisten nistien joukkoon vai onko hän valmis tekemään kovasti töitä voidakseen toteuttaa musiikilliset unelmansa. Monroe valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

Hanoi Rocksin vuodet tekivät Monroesta kansainvälisen kulttijulkkiksen, mutta bändin hajottua tähti joutui kamppailemaan vuosia ensin Lontoossa ja sen jälkeen New Yorkissa päästäkseen uudelle uralle. Monroe asetti tavoitteekseen jo uransa alussa, että jos hän menestyy, hän haluaa parantaa maailmaa sen verran kuin se rockmusiikin avulla on mahdollista. Tähti on ollut tinkimätön usein siihen pisteeseen asti, ettei ole aina tiennyt, minne kallistaa päänsä seuraavaksi yöksi. Monroen musiikin eri tasot – rock, kantaaottavuus, kapina ja individualismi – löytyvät tuotannosta läpi uran.

 

Paluu Suomeen 1990-luvun puolivälin jälkeen toi Lontoon ja New Yorkin kuhinaan ja ammatillisiin pettymyksiin väsähtäneen Monroen amerikkalaisine vaimoineen pieneen maalaiskylään. Luonto ja hiljaisuus energisoivat alussa, mutta pian Monroe sai huomata olevansa pikkukylässä kummajainen, jota tuijotettiin kyläkaupassa. Asuminen kodikkaassa mutta huonokuntoisessa talossa otti välillä koville: ”Mä heiluin ja horjuin yhdellä jalalla ja naureskellen itsekseni, että moni varmaan kelaa, kuinka Michael Monroe liikkuu limusiinilla ja viettää päivänsä uima-altaan äärellä auringonpaisteessa. Totuus on kuitenkin toinen. Oikeassa elämässä Michael Monroe hakkaa puita hampaat irvessä ja lapioi lunta jalka kipsissä pimeässä, pakkasessa, keskellä ei mitään.”

 

Vaikka kirjassa liikutaankin rockmaailman superpiireissä, lukijan ei tarvitse kadehtia julkisuuden valokeilassa paistattelevien elämää. Samanlaiset murheet ja ilon aiheet yhdistävät meitä kaikkia: olenko hyvä ammatissani, olenko ihmisten luottamuksen arvoinen tai voinko luottaa toisiin, löydänkö tasapainon ja voinko olla oma itseni. Monroe suostui muistelmakirjaan osoittaakseen ”ettei tarvitse olla idiootti ollakseen rock-laulaja. Joidenkuiden mielestä kaikenlainen sekoilu ja hölmöily on ihailtavaa ja kuuluu rock-staran elämään. Minusta sellainen on enemmänkin noloa.”

 

Ari Väntäsen kirja on vetävästi kirjoitettu ja kohteensa näköinen, rehellinen ja avoin tietopaketti jokaiselle Michael Monroe -fanille. Kirja käy läpi tärkeät ihmissuhteet ristiriitoineen, eri bändikokoonpanot, albumien syntyhistoriat, kiertueet, muutot maanosista ja kaupungeista toisiin. Teos vilisee rock-maailman kovia nimiä, joiden kanssa Monroen polut ovat ristenneet. Läpi kirjan kulkee karhean rock-henkinen kuvitus.

 

 

Ari Väntänen (s. 1974) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja muusikko. Hän toimii Sue-lehden toimituspäällikkönä, mutta on sen lisäksi kirjoittanut muihinkin musiikkilehtiin. Väntänen kirjoitti Hanoi Rocks -yhtyeestä kertovan kirjan Hanoi Rocks – All Those Years Wasted yhdessä yhtyeen jäsenten Michael Monroen ja Andy McCoyn kanssa.