”On ihan mahdollista, että todellisuus on olemassa. Mutta kukaan ei vielä ole onnistunut todistamaan sitä.”
Valtaojan uhmakkaasti tai humoristisesti nimeämä Kaiken käsikirja haastaa jo alkulauseissaan lukijan. Valtaoja nostaa kirjassaan esille ihmismieltä kautta aikain askarruttaneet suuret kysymykset ja kertoo, mikä on tieteen tämänhetkinen viimeisin tai hänen oma näkemyksensä asiasta. Taustaltaan Valtaoja on avaruustähtitieteilijä, jota koskevissa aiheissa hän on huippuasiantuntija, mutta ammatillinen tausta ei estä häntä käsittelemästä lisäksi myös mm. Todellisuutta, Elämää, Ihmistä, Historiaa, Oikea ja väärää, Uskoa ja tietoa sekä Henkeä. Viime mainittu ilmenee Valtaojalle taiteessa tai muussa, mitä ihminen on jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten ryhtynyt tekemään, vaikka se ei ollut välttämätöntä hengissä pysymiseksi.
Kirjan ensimmäisen teeman, Todellisuuden, käsittelyn Valtaoja aloittaa väittämällä, että ”Sinua ei ole olemassa”. Solipsismiksi nimetty filosofian laji tyrmää kertaheitolla sen, että todellisuus olisi itsestään selvä juttu. Vastaansanomattomasti Valtaoja etenee tunnustaessaan, että kukaan ei pysty todistamaan hänelle, että ulkopuolinen maailma on olemassa. Se, mitä näemme, on aistien välityksellä tulevaa informaatiota, jossa joukko fotoneita saa aivoissa aikaan sähkökemiallisia reaktioita. Tämä ei kuitenkaan todista, että se mitä ihminen näkee, on todella olemassa. Tämä on vasta alkua Valtaojan analyysille metafysiikan ja fysiikan eroista. Ikiaikaiseen kysymykseen, mitä aika on, kuuluu tieteen nykykäsityksen mukaan vastata, että aikaa ei ole lainkaan olemassa, se on vain tajuntamme tai fysiikkamme luoma illuusio. Hyvin viehättävää ajatusten leikkiä, vai sittenkin totta?
Kaiken käsikirjassa käydään läpi paitsi maailmankaikkeuden lait ja järjestys, myös ihmisen kehitysvaiheet nykymuotoonsa. Valtaoja muistuttaa, että jos ihminen kuvittelee nyt olevansa valmis, hän erehtyy pahasti. Miksi kehitys pysähtyisi tähän ihmismuotoon? Valtaoja on varma, että olemme vain välimuotoja, puuttuvia renkaita apinoiden ja todellisten ihmisten välillä. Ymmärrämme tuskaa, kärsimystä ja kuolemaa, mutta emme vielä pysty tekemään paljoakaan niiden voittamiseksi. Valtaojan mukaan ihmisen tarina on vasta alussa, ei lopussa.
Totuudet muuttuvat koko ajan. Meillä on vain kaksi testattua, luotettavaa teoriaa maailmasta, kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoria. Kirjoittaja myöntääkin nöyrästi, että on äärettömän paljon asioita, joista on vain teorioita. Kuvaavaa on, että vuonna 2012 alkuvuodesta julkaistu tutkimustulos on ehditty jo kumota, kun Valtaoja on kirjoittanut tekstiään kesällä 2012.
Valtaoja haastaa perinteisen historiankirjoituksen rinnastamalla merkittäviä tapahtumia: esimerkiksi hän ottaa vuoden 1609, jolloin Espanja ja Hollanti solmivat aselevon 80-vuotisessa sodassa, Okinawa liitettiin osaksi Japanin keisarikuntaa ja Filip III aloitti maurien karkotuksen. Valtaojan mielestä varsinaiset historialliset tapahtumat, joista harva aikalainen kuuli, olivat Johannes Keplerin uuden kirjan ilmestyminen ja Galileo Galilein ensimmäinen kaukoputki. Niiden myötä historian neljäs ja viimeisin mullistus, kenties yllättävin, oli alkanut.
Pohdiskellessaan oikeaa ja väärää Valtaoja muistuttaa John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoriasta: Jos et etukäteen tiedä, mihin asemaan yhteiskunnassa joudut, millaisen yhteiskunnan rakentaisit? Uskon ja tiedon ristiriitaa käsitellessään Valtaoja todistaa, miksi uskonto on totta ja miksi se ei ole totta. Valtaoja on päätynyt omalla kohdallaan jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja selittää ratkaisunsa vastaansanomattomasti. Valtaojan ajatuksenkulku tämänkin aiheen kohdalla on huikaisevan nautittavaa ja aiheuttanee uskossaan väkeville muutaman harmaan hiuksen lisää.
Kaiken käsikirjaa on mahdotonta esitellä lyhyesti, sillä sen rikkaus ovat loppuun asti viedyt loogiset ajatuskulut, joiden typistäminen pariin virkkeeseen antaa vain kalpean varjon kirjan monisäikeisestä ja älyllistä uteliaisuutta kutkuttavasta annista.
Valtaojan hauska, oivaltava, rajoja ylittävä kerrontatyyli ja taitava mutta täysin yleistajuinen argumentointi vie mennessään, ja päästyään loppuun lukija antaa kirjoittajalle anteeksi sen, ettei Kaiken käsikirja ihan kaikkeen annakaan vastausta.
Esko Valtaoja (s.1951) on avaruustähtitieteen professori ja tunnustettu tieteen popularisoija. Valtaojaa pidetään vuoden 2010 Tiedebarometrin mukaan toiseksi merkittävimpänä tämänhetkisenä suomalaisena tieteenharjoittajana. Hänen tähtitieteestä, avaruustutkimuksesta, astrobiologiasta ja lähitieteenaloista kertovia teoksiaan on myyty yhteensä yli 100 000 kappaletta. Valtaojan värikäs teksti on houkutellut tähtitieteestä kertovien kirjojen pariin monia sellaisia lukijoita, jotka muuten eivät luonnontieteitä harrasta.
